YP 100 vuotta
Tällä sivulla kerromme juhlavuoden tapahtumista ja julkaisemme kuukausittain pieniä poimintoja Ylämaan Pyrkijöiden sadan toimintavuoden ajalta.
Ylämaan Pyrkijöiden 100-vuotisjuhlaa vietettiin su 19.3. Ylämaan koululla. Kuvia juhlista tulossa lähipäivinä!
Juhlan ohjelma alla:
Poimintoja Ylämaan Pyrkijöiden satavuotisen historian ajalta
Tammikuu
Tammikuun 28. päivä vuonna 1923 pidettiin Säkkijärven Ylämaalla, Juopperin kylässä, Antti Hämäläisen talossa, voimistelu- ja urheiluseura Ylämaan Pyrkijöiden perustamiskokous. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin opettaja Taavetti Nirkko. Heti samana talvena ryhdyttiin tositoimiin eli haeskelemaan sopivaa paikkaa urheilukentälle ja urheilutalolle. Myös Lahnajärven palokunnan lava päätettiin korjata kuntoon, jotta lavaa voitaisiin käyttää seuran tapahtumissa. Korjaukseen tarvittava puutavara saatiin seuran jäseniltä ja korjaaminen suoritettiin ajan hengen mukaisesti talkoovoimin.
Urheilutoiminnan lisäksi myös muu toiminta oli aktiivista: jo ensimmäisenä vuonna johtokunta päätti säännöllisten perhe-iltojen ja tanssi-iltamien pitämisestä sekä seuran lehden, Ylämaan Uutisten, julkaisemisesta. Iltamat ajoitettiin usein samalle päivälle kuin hiihdot. Esimerkiksi sunnuntaina 17.2.1924 Ylämaan Pyrkijöiden miehet hiihtivät ensin kilpaa 10 km, naiset 3 km ja sen jälkeen pistettiin tanssiksi.
Alla kuva Ylämaan Pyrkijöiden perustamiskokouksen pöytäkirjasta.
Helmikuu
Hiihtäminen oli merkittävä paikasta toiseen siirtymisen muoto autojen yleistymiseen saakka, mikä varmasti kehitti monelle nuorelle vankan hiihtokunnon ja sitä kautta innosti liikkumaan suksilla myös kilpaa. Hiihtoa on Ylämaallakin harrastettu aina, vaikka kilpailuaktiivisuus toki on vaihdellut eri vuosikymmeninä.
Merkittävintä menestystä on hiihdosta tullut Ylämaalle 1950-luvulla. Tuolloin Ylämaan Pyrkijöiden kuuluisa naisjoukkue (Sanna Kiero, Helvi Rumpu ja Liisa Rumpu) hiihti mm. viestivoittoon Suomen mestaruuskisoissa v.1953, 1954, 1955 ja 1956 sekä SM-hopealle v. 1957 ja 1958.
Tämä hiihtokolmikko muistettiin pitkään myös muualla Suomessa, ainakin jos on uskominen vuoden 1986 kuntatiedotteessa (kuntatiedote=Ylämaan kunnan julkaisema "paikallislehti" 1970-luvulta kunnan päättymiseen saakka) kerrottuun tositarinaan, josta kuva alla.
Maaliskuu
Maaliskuun tarinan sijaan julkaisemme muistokirjoituksen, jolla kunnioitamme helmikuussa edesmenneen Aulis Kupiaksen muistoa.
Aulis “Aukki” Kupias 1934-2023
Helmikuun alussa 89 vuoden iässä menehtynyt Ylämaan Pyrkijöiden kunniajäsen Aulis Kupias jää ylämaalaisten mieliin erittäin kovana urheilumiehenä ja taitavana valmentajana.
Maalaistalossa kasvanut Aulis oli kertomansa mukaan jo pienenä kova liikkumaan ja harrastamaan kaikenlaista urheiluun liittyvää. Aulis kasvatti kuntoaan mm. juoksemalla eri mittaisia matkoja, hyppäämällä pituutta ja korkeutta, heittämällä ensin palloa, ja sittemmin keihästä ja moukaria, ja työntämällä kuulaa. Talvella harrastuksiin kuului ajan hengen mukaisesti hiihtäminen. Myöhemmin myös metsästys ja kalastus alkoivat vetää nuorukaista puoleensa.
Rakkaimmaksi urheiluharrastuksekseen Aulis on itse nimennyt kiekonheiton. Ensimmäisen kerran hän osallistui kiekonheittoon kyläottelussa noin 14-vuotiaana. Vaikka Aulis ei ollut ennen kisaa pidellyt kiekkoa kädessään koskaan aiemmin, ylivoimainen voitto irtosi liki 30 metrin tuloksella. Kilpailu sytytti heittokipinän ja synnytti samalla elinikäisen kiinnostuksen heittolajeja kohtaan.
Nuorella Auliksella ei ollut valmentajaa, joka olisi voinut perehdyttää häntä heittolajeihin, joten Aulis opetteli lajit itsenäisesti. Maalaistalon raskaat fyysiset työt, kuten metsä- ja peltotyöt, kasvattivat voimia, ja vapaa-ajalla tehdyt juoksulenkit lisäsivät ketteryyttä, nopeutta ja kestävyyttä. Heittolajien opettelu vaatii näiden ominaisuuksien lisäksi kuitenkin myös valtavan määrän harjoittelua ja toistoja.
Auliksen kilpailulajeja olivat kuula, moukari, keihäs ja lajeista rakkain eli kiekonheitto. Aulis osallistui lukuisiin moniotteluihin, saavutti heittolajeissa piirinmestaruuskisoissa mitalisijoja ja kansainvälisen kotiratamaaottelun 26. sijan. Suomen tilastoissa Aulis sijoittui kiekonheitossa ikäluokkansa 11. sijalle ja piti hallussaan muutaman päivän ajan myös alueen piiriennätystä.
Myöhemmin Aulis ryhtyi valmentamaan heittolajeissa tyttäriään ja tämän jälkeen myös tyttärien poikia. Pitkäjänteinen valmennustyö toi tulosta ja valmennettavat menestyivät lajeissaan hienosti jopa SM-tasolla.
Aulis oli kymmeniä vuosia tuttu näky Ylämaan urheilukentän heittopaikoilla sekä yleisurheilukilpailuissa Etelä-Karjalassa ja kauempanakin. Auliksen tarkka silmä heittotekniikoihin, into opastaa nuoria urheilijoita heittolajien saloihin ja sitkeys kannustaa nuoret yleisurheilijat mittaamaan taitojaan myös kilpailuissa ovat varmasti kaikkien Auliksen opissa olleiden muistissa. Aulis oli myös merkittävässä roolissa kehittämässä Ylämaan Pyrkijöiden, Luumäen Poikien, Taipalsaaren Veikkojen ja Savitaipaleen Urheilijoiden yhteisiä neljän seuran otteluita.
Vaikka oma kunto iän myötä hiljalleen rapistui, urheilu oli Auliksen mielessä ja sydämessä aina. Pyrkijöiden nuorten urheilijoiden nimet sanomalehden urheilutuloksissa kiinnostivat ja ilahduttivat Aulista kovasti. Vielä tänä talvena Aulis innostui keskustelemaan Ylämaan Pyrkijöiden satavuotistaipaleesta ja käymään läpi paikallisten urheilijoiden viime vuosikymmenten menestystä luetellen tuloksia ja sijoituksia hyvin täsmällisesti. Samassa keskustelussa Aulis toi esille, miten tärkeää lapsille ja nuorille on, että he saavat liikkua yhdessä, ja että heitä ohjataan ja valmennetaan urheiluseurassa.
Aulis muistetaan Ylämaalla ja laajemminkin Etelä-Karjalassa lasten ja nuorten yleisurheiluharrastuksen hyväksi vuosikymmenten ajan tehdystä arvokkaasta talkootyöstä.